Tavoitehakuisuutta vai tosiasioita lämpökameralla
Lämpökameran käyttö laadunvalvonnassa on viimeisen 15-vuoden aikana yleistynyt jonkin verran. Oikein tehdyn kuvauksen helppous ja luotettavuus vuotokohtien, eristepuutteiden ja kylmäsiltojen löytämiseksi on kiistatonta. Isommissa kohteissa ja varsinkin vuokrakohteissa on lämpökuvauksesta tullut ennen rakennuksen luovutusta melkein rutiini. Sanon melkein, koska vieläkin esitetään monia syitä, miksi kohdetta ei lämpökuvattu: Ei muistettu, ei huomattu, ei vaadittu, ei sopinut aikatauluun jne.
Kuitenkin lämpökuvaus on nopein, helpoin, halvin ja tarkin tapa todeta rakennuksen ulkovaipan virheet energiatalouden ja asumisviihtyvyyden kannalta.
VTT Expert Services Oy (nyk. Eurofins Expert Services) pyrkii takaamaan lämpökuvauksen tason myöntämällä lämpökuvaajille sertifikaatteja, jotka perustuvat rakennusteollisuuden RT-kortin ohjeistukseen. VTT:n sertifikaatin saaneilta kuvaajilta edellytetään RT-kortin mukaisia
kuvauksia. Sertifikoitujen kuvaajien toimintaa valvotaan mm. malliraporteista, joita heidän tulee toimittaa VTT:lle kerran vuodessa. Lämpökuvaajien tulee lisäksi osallistua Ratekon järjestämiin täydennyskoulutuksiin, jotta sertifikaatti pysyisi voimassa.
VTT:n sertifikaattiin sisältyy kuitenkin muutamia ongelmia.
Merkittävä ongelma on RT-kortissa alipaineelle asetettu yläraja -5 Pa. Lämpökuvauksessa rakennukseen tehdään ilmastointia säätämällä alipaine, jotta rakenteissa mahdollisesti olevat ilmavuodot tulevat esille sisäpuolelta hallituissa olosuhteissa. RT-kortin mukaisesti kuvattaessa osa rakenteissa olevista virheistä jää kuitenkin löytymättä, koska alle -5 Pa alipaineella kaikki ilmavuodot eivät tule riittävästi esille.
Jotta kaikki rakenteissa olevat virheet olisi mahdollista löytää lämpökameralla, tulisi kuvata olosuhteissa, joissa tavoiteltu alipaine olisi suurempi kuin -5 Pa.
Rakennuksessa olevien virheiden löytymisen kannalta vielä ongelmallisempi on RT-kortin ohjeistus, jonka mukaan rakennuksen keskimääräisen alipaineen ylittäessä -5 Pa, kuvauksen mittaustuloksia tulee korjata kortissa olevan korjaustaulukon mukaisesti. Rakennuksen keskimääräisen alipaineen ylittyessä yhdellä Pa:lla, on lämpöindeksiä korjattava ½ indeksiyksikköä ylöspäin eli nostaa lämpökuvan mittausasteikkoa 0,12 astetta.
Koska rakennuksen keskimääräistä alipainetta on mahdotonta määrittää tarkasti, on edellä mainittu RT-kortin ohjeistus tulosten manipulointia. Paine-ero ulkoseinän molemmin puolin vaihtelee koko ajan johtuen pääasiassa ulkopuolen hallitsemattomista tuuliolosuhteista, mutta myös sisäpuolen mittauskohdasta. Kuvaus saattaa kestää useita tunteja, jonka aikana painetilanne voi vaihdella huomattavasti rakennuksen eri puolilla. Kerrostaloissa ns ”hormi- ilmiö” sekoittaa vielä lisää kerrosten välistä paine-eroa.
Alipaine vaihtelee varmasti, jos se mitataan eri aikoina, eri kohdista ja eri puolilta rakennusta. Jos keskimääräistä alipainetta ei voi mitata, voi vain kysyä, miten sen määrittäminen tarkasti yhden Pa:n tarkkuudella onnistuu.
Asumisterveysasetuksessa samat virheet kuin RT-kortissa
Oikeudessa on tullut tavaksi, että rakennusvirheiden toteaminen lämpökameralla yhdistetään kiinteästi asumisterveysasetuksessa mainittuihin rajoihin. Asumisterveysasetuksessa ja sen soveltamisohjeesta löytyvät kuitenkin täysin samat edellä mainitut virheet kuin RT- kortissakin. Lämpökuvaaja ei todellisuudessa voi ottaa edes kantaa asumisterveyteen.
Lämpökuvaaja voi vain kertoa, vuotaako talon rakenteet vai ei. Kantaa ottaessaan lämpökuvaajalla tulisi olla terveysalan tutkinto, jotta hän asiantuntijana voisi arvioida ilmavuotojen vaikutukset asukkaan terveyteen.
Oikeusasteissa kiistellään myös alipaineen vaikutuksesta mittaustulokseen. Suomessa ei ole kuitenkaan tehty ainoatakaan yliopistotasoista tutkimusta aiheesta. Voimakkaampi alipaine tuo rakenteissa olevat vuodot vain selkeämmin näkyviin. Rakenteissa olleet virheet ovat kuitenkin samoja sekä kovalla että matalammalla alipaineella kuvattaessa.
Lämpökuvaajan henkilösertifikaatti velvoittaa kuvaajan tekemään kuvauksen sertifikaatin myöntäjän ohjeiden mukaan, jolloin tuloksena on tarkoitushakuinen ja manipuloitu lämpökuvausraportti.
Ilmavuotokartoituksella rakennusvirheet esille
On parempi kutsua rakennusvirheiden todentamista lämpökameralla
ilmavuotokartoitukseksi, koska kuvauksessa on kyse pääasiassa ilmavuotojen kartoittamisesta. Ilmavuotokartoitus on perinteistä lämpökuvausta tehokkaampi tapa rakennusvirheiden löytämiseen, koska kartoitus on mahdollista toteuttaa suuremmalla alipaineella.
Yksinkertaisesti sanottuna, ilmavuotokartoituksessa etsitään riittävän alipaineisesta rakennuksesta sisäpuolelta kaikki ne ulkoseinien vuotokohdat, jotka kokonsa tai ominaisuuksiensa puolesta voivat vaikuttaa merkittävästi rakennuksen energiatalouteen ja asumisviihtyvyyteen. Lisäksi nämä vuotokohdat voivat ajan kuluessa olla osasyyllisenä jopa mahdolliseen hometalon syntyyn. Normaalista poikkeava alipaineistus tehdään aina vain kuvauksen ajaksi.
Alipaineen mitoitustavoitteena käytetään kaavaa: rakennuksen terminen paine-ero (sisäkorkeus metreinä = 1 Pa / korkeusmetri) + n. 5 Pa. Näin toimien voidaan olla varmoja, että rakennus on koko ulkopinnaltaan alipaineinen ulkopuoleen verrattuna, eikä esim. ulkopuolen tuuliolosuhteet pääse vaikuttamaan kartoituksen tulokseen.
Lämpökameran mittaustulosta, joka alittaa asumisterveysasetuksessakin mainitun 61%:n lämpöindeksin määrittämän pistelämpötilan kuvaustilanteessa, pidetään ilmavuotokartoituksessa rakennusvirheenä. Kyseisessä kohdassa ilma purkautuu reiästä rakenteen läpi tai pääsee liikkumaan eristetilassa ja jäähtyminen näkyy sisäpinnalla.
Lämpökuvaus vai ilmavuotokartoitus
Uudisrakentamisessa varsinkin kerrostaloissa lämpökuvaus mainitaan usein yhtenä laadunvarmistuksen välineenä urakkasopimuksissa. Edellä kerrotun perusteella tulos jää kuitenkin epätarkaksi ja virheitä jää löytymättä. Siksi urakkasopimukseen kannattaa kirjata ulkovaipan ilmavuotokartoitus, jolloin rakennuksen ulkovaippa voidaan kartoittaa tehokkaasti ja totuuden mukaisesti.
Energantti Ky
Antti Pajula
vähän vanhempi ilmavuotokartoittaja
